Vapaaottelijan strategiat

Vapaaottelijalla tulisi olla mielessä ottelustrategia, jonka mukaisesti pyritään treenaamaan. Strategia eroaa ottelutaktiikasta siten, että ottelutaktiikka on usein yksityiskohtaisempi ja suunniteltu yksittäistä vastustajaa varten, kun taas strategia on se yleinen suuntaus, jolla pyritään omien vahvuuksien avulla menestymään mahdollisimman hyvin pitkällä tähtäimellä. Ottelutaktiikan tulisi lähtökohtaisesti olla omaksutun strategian mukainen, mutta yksittäisessä matsissa se voi olla myös täysin päinvastainen kuin strategia. Katsoisin, että on olemassa kolme keskeistä strategiavaihtoehtoa, joista vapaaottelijan tulisi valita omansa.

1. Olen parempi pystyssä ja osaan pitää ottelun pystyssä.

2. Olen parempi matossa ja osaan viedä ottelun mattoon.

3. Olen hyvä ottelun kaikilla osa-alueilla ja vien ottelun aina sinne, missä vastustaja on heikoimmillaan.

Eri strategiavaihtoehdoista on hyvä huomata, että kaikissa on itse asiassa pystypaini ratkaisevassa roolissa strategian menestymisen kannalta. Ei auta olla maailman paras pystyottelija, jos ei osaa estää maahanvientejä. Ei myöskään auta olla maailman paras matto-ottelija, jos ei saa ottelua mattoon. Pystypainin tärkeydestä huolimatta pelkällä pystypainilla ei matseja voiteta.

Vaikka jo pelkkä oman strategian tiedostaminen auttaa keskittymään oikeisiin asioihin treeneissä, tulisi oman strategian vaikuttaa laajemminkin oman treenaamisen suunnitteluun. Strategian valinnan jälkeen tulisi miettiä, mitkä seikat ovat keskeisiä strategian onnistumisen kannalta. Esimerkiksi pystystrategian onnistumisen kannalta keskeisiä ovat paitsi itse pystyosaaminen, myös maahanvientien puolustus, kyky nousta ylös matosta vastustajan onnistuttua viemään ottelu mattoon sekä kyky välttää lopetuksia matossa. Pystystrategian valinneen ei kannata käyttää liikaa aikaa maahanvientien tai tuhannen eri lopetuksen opetteluun.

Vastaavasti mattostrategian valinneen ei kannata kuluttaa pystyn opetteluun enempää aikaa kuin on tarpeen tehokkaiden maahanvientien varmistamiseksi (mikä tosin saattaa olla enemmän kuin voisi kuvitella). Itse maahanvientien ja mattotekniikoiden (lyönnit, lukot ja sweepit) lisäksi on hyvä opetella taito estää toista nousemasta takaisin ylös ottelun mentyä mattoon. Monet bjj- tai lukkopainitaustaiset eivät osaa odottaa sitä, että vastustaja yksinkertaisesti vain nousee ylös, koska kukaan ei tee niin bjj- tai lukkopainikisoissa.

Kolmas strategiavaihtoehto on mielestäni mielekkään treenaamisen kannalta kaikista vaikein. Vapaaottelu on niin monipuolinen laji, että jos yrittää kehittää kaikkea kerralla, niin lopputulos on, ettei mikään kehity. Kehottaisinkin "Jack-of-all-trades"-stratagian valinneita jaksottamaan treenaamista siten, että aina tietty ajanjakso (esim. 1-2kk) keskitytään pääasiallisesti vain yhteen osa-alueeseen. Muitakin osa-alueita voi tehdä samalla, jotta ottelija voi ylläpitää saavutettuja taitojaan niissä, mutta pääasiallinen fokus tulisi olla vain yhdessä asiassa kerralla.

Olen tähän mennessä kirjoittanut vain kamppailun eri osa-alueiden painotuksista treenissä, mutta ottelijan tulee myös miettiä, mitkä fyysiset ominaisuudet ovat strategian kannalta keskeisiä. Esimerkiksi nopeus tai voima ovat eri strategioissa eri merkityksessä. Fyysisten ominaisuuksien tarpeellisuuden osalta voi jopa saman strategian sisällä olla ottelijakohtaisia eroja.