Natural selection

Viime kerralla lupasin kertoa, miten valikoin ryhmäni jäsenet. Kun olin miettinyt kriteerit valmiiksi, oli valinta itse asiassa aika helppo, koska kriteerini täyttäviä henkilöitä oli juuri kaipaamani määrä. Tai olisi niitä saattanut olla enemmänki, mutta lopetin potentiaalisten jäsenten miettimisen saatuani kasaan sopivan ryhmän. Ryhmän kooksi mietin aluksi 4-5, jotta olisi mahdollista antaa riittävän yksilöllistä ohjausta. Päädyin kuitenkin kuuteen, johtuen kriteerieni ensimmäisestä kohdasta:

1. Ryhmän jäsenten tulee olla oikean kokoisia

Aleksi Kainulainen oli ryhmän ensimmäinen jäsen ja hänelle piti luonnollisesti löytää oman kokoisia treenikavereita. Toisaalta minulle piti olla oman kokoisia treenikavereita, jotta voin paremmin näyttää tekniikoita. Oman kokoisten kanssa minusta on myös enemmän hyötyä sparrivastuksena.  Toisaalta nuo meidän painoluokat on ne, joissa on eniten tarjontaakin. Aleksi siis painaa n. 70 kg ja minä n. 86 kg.  Loppujen lopuksi Aleksin kokoluokkaa olevia otettiin kolme (Aleksi mukaanlukien) ja minun kokoluokkaa olevia kolme (minua ei lasketa siihen, koska en ollut valintaa tehdessä vielä riittävän terve treenaamaan).

Ryhmän aikana on ollut muutamia muutoksia jäsenissä, kun alkuperäiset jäsenet ovat huomanneet, ettei aika tai motivaatio riitäkään aluksi ajatellulla tavalla. Lähteneiden tilalle olen ottanut uudet ottelijat, jolloin ryhmän koko on pysynyt samana. Ryhmän rakenne on muutoksien takia muuttunut siten, että nyt "pieniä" on neljä. Toisaalta pystyn nyt itsekin treenaamaan, joten "isojen" määrä ei oikeastaan vähentynyt.

Kuusi valmennettavaa olisi muuten ehkä liikaa, mutta lähes koko ajan on osa sivussa vammojen, sairauksien tai töiden takia, joten tuolla määrällä koen pystyväni antamaan riittävän yksilöllistä ohjausta. Luonnollisesti eniten tulee ohjattua sitä, jolla on seuraava matsi, jolloin eniten matsaavat saavat myös eniten ohjausta. Siitä päästäänkin luontevasti seuraavaan kriteeriin.

2. Ryhmän jäsenten tulee haluta otella

Pelkän harrastajan valmentaminen ei tulisi mieleenikään. Eikä myöskään "turistin". Lähtökohtaisesti pitää ajatella ottelevansa useita vapaaottelumatseja. Jos mieli jossain vaiheessa muuttuu, sille ei tietenkään voi mitään. Ottelut ovat erittäin tärkeitä kehittymisen kannalta ja varsinkin amatöörivaiheessa tulisi otella mahdollisimman usein. En edellytä halua otella ammattilaissäännöillä, mutta valmennan kaikkia niin kuin tavoitteena olisi ammattilaismatsit. Näin riittävän kokemuksen kartuttua ollaan heti valmiina ottelemaan muokkaamatta paljoakaan treeniä tai ajattelutapaa.

3. Ryhmän jäsenten tulee olla kiinnostuneita juuri vapaaottelusta

FFG on tunnetusti täynnä huipputason matto-osaajia. Näin ollen FFG:llä on paljon tyyppejä, jotka kyllä puhuu vapaaottelusta, mutta joista näkee, että tosiasiallinen kiinnostus on lukkopainissa tai bjj:ssa. Hetki voidaan panostaa vapaaotteluun, mutta sitten on taas jotkut todella tärkeät lukkopaini- tai bjj-kisat, joiden takia vapaaottelu jää taka-alalle. Vapaaottelu on siis toissijainen verrattuna paineihin. En halunnut tällaisia ryhmääni. Matto-osaaminen saa toki olla keskeinen "ase" vapaaottelumatseissa ja lukkopainikisoissa saa  ja tuleekin käydä, mutta keskeisenä tavoitteena tulee olla menestyminen juuri vapaaottelussa.

4. Ryhmän jäsenten tulee käydä minun vetämissä vaparitreeneissä

Tuohon aikaan (kuten tälläkin hetkellä) vedin maanantaisin vaparitreenejä ja iso osa ryhmään tulevista ymmärrettävästi valikoitui juuri noissa treeneissä käyvistä harrastajista. Edellytin ryhmän jäseniä käymään jatkossakin niissä treeneissä, jotta voisin seurata heidän kehitystään, havaita kehitystä kaipaavat jutut ja antaa yksilöllistä ohjausta. Tai edellyttää on ehkä liian vahva sana. Vahva toive olisi ehkä parempi. Ryhmän puitteissa järjestetään myös ylimääräisiä treenejä ja niissä tietysti tulisi myös käydä. Valmentajasta ei olisi paljoa hyötyä, jos valmennettava ei käy hänen treeneissään.

5. Ryhmän jäsenten tulee olla aloittelijoita (pl. Aleksi)

Suoraan sanottuna en ollut tyytyväinen FFG:n tuon ajan amatöörivapaaottelun tasoon. Otteluissa käytiin aivan liian satunnaisesti. Kuvaavaa on, että tuohon aikaan Aleksilla oli neljällä amatöörimatsilla seuran toiseksi eniten amatöörimatseja. Muissa seuroissa amatööreillä saattoi olla tilillään yli 10 ottelua. Halusin luoda FFG:lle tavoitteellisen treenaamisen ja amatöörimatsaamisen kulttuurin, joka toivottavasti tarttuisi myös muihin kuin ryhmäni jäseniin.

Koin, että aloittelijoille minulla on enemmän annettavaa. Uskon, että minulla olisi myös kokeneemmille annettavaa (jopa minua paremmille), mutta huomattavasti vähemmässä määrin kuin aloittelijoille. Aloittelijat kehittyvät todella nopeasti, ja mikäs sen mukavampaa kuin seurata nopeaa kehitystä. Toisaalta uskon, että aloittelijat ovat avoimempia saamalleen ohjaukselle kuin sellainen, joka on jo kehittynyt hyväksi ja luonut itselleen oman ajattelutapansa.

6. Motivaatio

Tämä nyt on itsestäänselvyys, mutta mainitaan nyt sekin vielä tähän lopuksi.