MINÄ MINÄ MINÄ! (Osa 2)
Tällä kertaa vuorossa onkin sitten luvatusti kamppailutaustastani kertominen. Vapaaottelun aloitin vuonna 2001 Vaasan Vapaaottelijoissa. Ennen sitä olin käynyt jonkin verran painimassa lukkopainia kaverini kanssa. Ensimmäisen vapaaottelumatsini otin vuonna 2003 tammikuussa, viikkoa ennen 19-vuotissyntymäpäivääni. Lukkopainikisojen kiertämisen aloitin jo ennen tuota. Ensimmäisessä vapaaottelumatsissani vastaani asettui kokenut Arttu Nyman, joka on nykyään seurakaverini FFG:llä. Kaikki vapaaotteluni kävin nykyisiä B-sääntöjä vastaavilla säännöillä eli ammattilaissäännöin. Amatöörikisoja ei tuolloin oikeastaan juurikaan ollut. Artulle hävisin tuomariäänin, mutta tuo ottelu on ehkä se, johon olen kaikista tyytyväisin. Arttua vastaan täyden ajan kestäminen oli melkoinen ylisuoriutuminen. Ottelun jälkeen juoksin pukukoppiin oksentamaan ja olin niin poikki, etten jaksanut edes maata penkillä, koska käsien kannattelu rinnan päällä oli liian raskasta. Oli pakko mennä lattialle makaamaan.
Samana keväänä otin toisen vapaaottelumatsin toista turkulaista, Antti Nurmea vastaan. En saanut asennoiduttua oikein tuohon matsiin ja mennessäni kehään minulla oli kylmä. Eka erä menikin sitten aika huonosti omaan tasooni verrattuna. Toisessa erässä sain rehellisesti sanottuna säkämaahanviennin, jonka ansiosta päädyin suoraan mountiin. Siitä sain lyötyä toisen taputukseen asti, ja näin tilillä oli ensimmäinen voitto.
Kolmas ottelu oli paria vuotta myöhemmin (välissä oli mm. 12kk armeijaa) Jani Karkiaista vastaan. Karkiainen oli taas todella kokenut vastus. Ensimmäisen erän alussa sain taas tuurilla maahanviennin ja suoraan mountiin. Ajattelin jo, että "Harmi, jos tämä matsi loppuu näin helposti". Sain vähän lyötyä mountista, mutta sitten Karkiainen onnistuikin kääntämään. Olin melko luottavainen mattotaitoihini, mutta kun päältä alkoikin sataa pommeja, ei ne perinteiset mattotekniiikat toimineetkaan. Ottelu menikin sitten minun osalta passailuksi. Välillä oltiin pystyssä ja sitten taas minä alla guardissa. Toisessa erässä vastustaja alkoi selvästi väsyä, mutta minulla riitti (kerrankin) ihan hyvin kuntoa. Tuomarin nostettua matsin (guardipassailun takia) ylös matosta, kävin päälle ja tilanne ajautui clinchiin. Karkiainen yritti polvea, jonka vaivattomasti torjuin. Jäin odottamaan toista polvea, jonka taas vältin vaivattomasti ja ajoitin heti perään oman polveni, joka osuikin suoraan vastustajan silmään. Karkiainen oli lievästi pihalla ja ottelu keskeytettiin (ehkä turhankin helposti). Toinen voitto minulle.
Seuraavana syksynä muutin Turkuun opiskelemaan oikeustieteelliseen ja seurakseni vaihtui FFG. Turussa matto-osaaminen oli ihan omalla tasollaan ja päädyin panostamaan lähes kaiken ajan lukkopainiin. Jätin jopa puntin kokonaan pois, koska koin sen häiritsevän painitreenejä liikaa. Vapaaottelu ja etenkin vapaaottelukisaaminen jäivät myös pois. Lukkopainia tuli kisattua ja muutamia BJJ-kisoja myös. Menestystäkin tuli jossain määrin. Treenien vetoa tuli myös kuvioihin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Esimerkiksi peruskurssin pystypäivän veto tuli vastuulleni ja vedän sitä vielä nykyäänkin.
Vasta vuonna 2010 alkoi vapaaottelu tehdä paluuta kiinnostuksen kohteiden joukkoon. Pidin silloin pienimuotoista kisaryhmää peruskurssinsa juuri päättäneille vapaaottelukisaamisesta kiinnostuneille. Siellä huomasin kuinka tehokkaasti iso ryhmäkoko rajoittaa yksilöllistä ohjaamista. Huomasin kuitenkin, kuinka paljon mukavampaa on opettaa motivoituneita ottelijoita kuin perusharrastajia. Kisaryhmää voikin pitää yhtenä isona askeleena kohti Team Peltoniemen perustamista.