Huipulla on hyvä lopettaa

Kuten nokkelimmat ovat saattaneet päätellä, on ryhmän toiminta tullut päätökseen. Virallisena päätöshetkenä pidän Eemeli Sainion ensimmäistä ammattilaissäännöillä oteltua matsia. Ottelu oteltiin syyskuussa 2012 Turussa järjestetyssä vapaaottelutapahtumassa ja vastuksena oli ranskalainen Reda Sidhoum. Lopputuloksena oli split decision voitto, mutta sen yhden tuomarin on täytynyt  sekoittaa ottelijat tai muuta vastaavaa, koska sitä matsia ei millään pystynyt näkemään muuten kuin Eemelille. Eemeli vei vastustajan useita kertoja mattoon ja vastustaja ei käytännössä onnistunut tekemään mitään koko ottelun aikana.

Joka tapauksessa Eemelin ammattilaisottelu oli erinomainen päätepiste ryhmän (menestyksekkäälle) toiminnalle. Vuoden 2011 alussa aloin treenata kourallista amatöörejä tarkoituksena katsoa, millaisia tuloksia yksilöllisellä valmennuksella on saatavissa. Olin harmitellut tilannetta, jossa ottelijan täytyy käytännössä tulla hyväksi itse, ennen kuin kovemmat jätkät alkavat tosissaan tukemaan hänen kehitystään. Toki sosiaalisimmat tyypit osaavat "tunkea" itsensä piireihin jo aikaisemmin ja sitä kautta he kehittyvät alusta asti nopeampaa kuin muut. Sosiaalisuus, lahjakkuus ja motivaatio eivät vaan aina tule samassa paketissa.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, pyrin valitsemaan ryhmän jäsenet pääasiassa motivaation perusteella. Ryhmän aikana tulin kuitenkin huomaamaan, että sen motivaation säilyttäminen ei ollutkaan ihan helppoa. Tai sitten vain olin alunperin väärässä motivaation määrästä. Itse en ole sellainen persoona, että piiskaisin toiset motivoituneiksi tai pitäisin heille pitkiä kannustuspuheita; kyllä sen motivaation pitäisi löytyä itsestä. Jos muut jutut ovat tärkeämpiä kuin vapaaottelu, niin sitten ne ovat. Kovin suurta menestystä tai nopeaa kehitystä on tällöin tosin turha odottaa. Ne, jotka panostavat eniten, kehittyvät eniten. Enkä nyt tarkoita vain fyysistä työtä vaan myös ajatustyötä (josta mainitsinkin aikaisemmassa kirjoituksessa).

Ryhmän ottelijoiden menestys on joka tapauksessa ollut huimaa, ja se on ylitänyt kaikki odotukseni. Ahkerimmat ottelijat Eemeli Sainio ja Roope Jokinen molemmat ottelivat neljä kertaa amatöörinä ja kaikista näistä otteluista tuli voitto. Eemeli voitti tosiaan myös ensimmäisen ammattilaismatsinsa ja Roope on ryhmän toiminnan päättymisen jälkeen voittanut vielä yhden amatöörimatsin. (Eemelistä voisi mainita vielä senkin, että hän otti ensimmäisen amatöörimatsinsa painoluokassa -93 kg ja nyt ammattilaismatsissa hän otteli -77 kg:ssa!) Aleksi Kainulainen otteli kahdesti ammattilaisena, joista toisesta lopputuloksena oli näyttävä tyrmäysvoitto ja toisesta harmittava tappio. Ryhmän loppumisen jälkeen Aleksi hoiti itselleen toisen ammattilaisvoiton, voittamalla kaikin tuomariäänin vuoden 2012 vapaaottelun amatöörien Suomen mestarin Jere Varilan. Lauri Koski toivottavasti nähdään lähipäivinä taas shooto-kehässä (jos löytyy vastustaja). Toivottavasti kaikkia ryhmän jäseniä nähdään vielä paljon vapaaottelukehissä (ja -häkeissä).

Yhtenä ryhmän lopettamisen syynä on ollut myös se, että olen pitkästä aikaa löytänyt itsestäni motivaation treenata kovaa ja kisata. Tällaisessa tilanteessa haluan nyt keskittyä enemmän itseeni ja katsoa, mihin minä pystyn. Valmentaminen ja oma treenaaminen eivät vaan sovi kauhean hyvin yhteen. Esimerkiksi viime keväänä saatoin vetää kolmet treenit viikossa. Kun siihen heitti päälle vielä oikeustieteen gradun ja kauppatieteiden kandin kirjoittamisen plus muut kurssit, niin ei siinä paljon omaa treeniä voinut ajatella. Nyt tilanne on toinen ja tämä voi olla viimeinen hetki, kun voin oikeasti treenata kovaa. Työelämään siirtymisen jälkeen voi valmentaminen olla taas sopivampi tapa harrastaa.... Mutta katsotaan sitä sitten, kun se aika tulee.

PS. Blogia saatan edelleen kirjoittaa (tai olla kirjoittamatta) riippuen siitä, onko minulla jotain sanottavaa.