Genesis

Ensimmäisenä blogikirjoituksenani on mielestäni luonnolista kertoa harjoitusryhmän synnystä. Syntyyn vaikuttivat useat seikat, joista merkittävimmät pyrin käymään läpi tässä kirjoituksessa. Aikaa on kulunut jo melko paljon, joten muistikuvat eivät välttämättä ole terävimmillään, mutta suuret linjathan tässä tärkeimmät ovat. No mutta asiaan...

1. Oikea aika

Kesällä 2010 minulle tuli vaikeuksia keuhkojeni kanssa. Olin treenannut todella kovaa koko kevään ja kesän, joten urheilusta sivuun jääminen oli vaikeaa. Liian nopea paluu treenin pariin todennäköisesti aiheuttikin sen, että vaikeudet jatkuivat noin kuusi kuukautta. Kun tajusin, etten voi treenata, en kuitenkaan malttanut olla sivussa urheilusta. Todennäköisesti pääni kesti taukoa paremmin, kun sain edelleen vetää treenejä FFG:llä ja valmensin myös jossakin määrin vaimoani, jonka laji on kilpakävely (aika kaukana vapaaottelusta, eikö?). Vaikka siis pääni kesti näin paremmin, nämä treeninvedot todennäköisesti pidensivät parantumiseeni menevää aikaa.

Tänä aikana tajusin kuitenkin, että pystyn saamaan muiden menestyksestä nautintoa yhtä paljon - ellen jopa enemmän - kuin omastani. Tärkeä havainto tulevaisuuden kannalta, sillä eihän kukaan oikeasti tee mitään, jos ei saa siitä jotain myös itse.

Ryhmää kootessani keuhkovaikeudet vaivasivat yhä eikä parantumista ollut näkyvissä. Vasta kuukausia myöhemmin paranin siinä määrin, että täysimääräinen treenaaminen onnistui taas.

2. Halu valmentaa

Olin jo pitkään ajatellut, että voisin valmentaa jotain ottelijaa tai ottelijoita enemmänkin kuin vetäessä yleisiä treenejä on mahdollista. Oikeastaan vaan odotin, että joku kysyisi, mutta eihän kukaan tietenkään kysynyt. Sitten kävin Martin Rooneyn seminaarissa, jossa hän muun muassa sanoi: ”Jos et kysy, et saa”. Ensin kirosin sitä, kun ei kukaan tajua/uskalla kysyä, vaikka varmasti halua tarkempaan ohjaukseen olisi. Vasta paljon myöhemmin tajusin ajattelevani asian väärin. Koska minulla on halua valmentaa muita, täytyy minun olla se, joka kysyy.

Ajattelin ensin kysyväni niiltä henkilöiltä, jotka minun mielestäni parhaiten sopisivat ryhmääni (tästä aiheesta blogikirjoitus myöhemmin), ja jäljelle jäävät paikat mahdollisesti jakaisin jossain yleisessä haussa. En uskonut, että kaikki kysymäni henkilöt olisivat kiinnostuneita ideasta, koska tavoitteellinen treenaaminen ei vaan sovi kaikille. Jotkut haluavat vain harrastaa. Yllätykseni kaikki olivat heti innoissaan mukana. Ylimääräisiä paikkoja ei siten jäänytkään jakoon.

Aleksi Kainulainen oli alusta asti projektissa mukana. Ilman häntä ryhmän luominen olisi voinut jäädä ideatasolle. Aleksia olin jossain määrin neuvonut jo ennen ryhmän luomista, joten idean esittäminen hänelle tuntui luonnolliselta. Aleksi oli luonnollisesti ryhmän ensimmäinen jäsen. Aleksi lupautui myös tueksi valmentamiseen.

3. Riittävä kokemus

En olisi ryhtynyt valmentamaan ketään, ellen kokisi, että minulla on jotain annettavaa. Vapaaottelua (sekä lukkopainia ja BJJ:a) olin harrastanut jo 10 vuotta ja treenejä (peruskursseja ja tavallisia) oli tullut vedettyä jo useampi vuosi. Keväällä 2010 vedin myös täysin aloittelijoille (vain peruskurssin käyneille) suunnattuja kisaryhmän treenejä. Ennen vapaaottelun aloittamista olin harrastanut monipuolisesti eri urheilulajeja. Urheiluun liittyvä osaamiseni oli siis (ainakin omasta mielestäni) todella vahvaa. Ainakin oli näkemystä siitä, miten asiat pitäisi tehdä.

Analyyttisuus on aika vahva ominaisuuteni. Joskus vähän liiankin vahva. Etukäteen koin analyyttisuuden keskeiseksi valmentajana menestymisen kannalta. Analysoimalla ottelijoita - ja lajia yleensäkin - voidaan nähdä, minkä asioiden kehittäminen on keskeisintä. Lisäksi voidaan nähdä, miten näitä asioita kehitetään. Tähän mennessä vaikuttaisi siltä, että olin oikeassa. Tärkeintä ei ole niinkään, mitä minä opetan, vaan se, että saan ottelijan kiinnittämään huomionsa oikeisiin asioihin.

No, mutta nyt harhailin vähän liikaa tämän blogikirjoituksen aihealueen ulkopuolelle. Nuo kolme asiaa olivat mielestäni keskeisimmät seikat ryhmän luomisessa. Seuraavalla kerralla kerron, miten ryhmän jäsenet valikoituivat ja miten päädyin pitämään ryhmän sen kokoisena kuin se on. Myöhemmin kirjoitan muun muassa tarkemmin ryhmän toiminnasta ja omia näkemyksiäni treenaamisesta. Tervetuloa seuraamaan Team Peltoniemen menestystarinaa :)