20 tuntia huipulle
Jonkin aikaa sitten ilmestynyt artikkeli Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa käsittelee osittain aihetta, jota olen itsekin miettinyt paljon viime aikoina. Kannattaa lukea artikkeli kokonaisuudessaan, mutta tiivistetysti siinä sanotaan, että huipulle tähtäävän nuoren kokonaisliikuntamäärän tulisi olla vähintään 20 tuntia viikossa, ja että pelkkiin ohjattuihin treeneihin osallistumalla tästä tuntimäärästä jäädään kauas. Itsekin olen pyöritellyt päässäni tuota 20 tuntia viikossa, mutta hieman eri näkökulmasta.
Vapaaottelu on fyysisesti erittäin raskas ja kuluttava laji. Ajatus siitä, että esimerkiksi huipulle tähtäävän amatööriottelijan pitäisi jaksaa harjoitella sitä 20 tuntia viikossa, tuntuu aika epärealistiselta. Jo 10 tuntia viikossa lajiharjoittelua olisi kropalle todella raskasta ilman lisäksi tehtävää 10 tunnin oheisharjoitteluakin. Olen silti sitä mieltä, että menestykseen tähtäävän ottelijan tulisi tehdä VÄHINTÄÄN 20 tuntia viikossa töitä kehittymisensä eteen. Ei vaan pidä ajatella, että työ tarkoittaa samaa kuin fyysinen työ/harjoittelu.
Vapaaottelu on erittäin tekninen laji, jossa vaaditaan todella syvällistä osaamista kaikilta lajin osa-alueilta. Tekniikoiden oppimisessa tärkein asia eimielestäni ole fyysinen tekeminen vaan korvien välissä tapahtuva ajatustyö. Kukaan ei voi osata yhtään tekniikkaa ymmärtämättä ensin, miten se toimii. Fyysinen tekeminen vain auttaa testaamaan, onko pään sisällä tapahtuneen ajattelutyön lopputulos oikeasti (itselle) soveltuva todellisessa kamppailutilanteessa. Tekeminen auttaa myös havaitsemaan mahdolliset virheet ja kehittämään tekniikkaa eteenpäin. Tekeminen on siis väline viedä aivoissa tapahtuvaa analyysiä pidemmälle. Mitä syvällisempi tekniikkaa koskeva tieto on, sitä paremmin tekniikka sujuu käytännössä.
Kokemukseni perusteella väitän, että kaikki parhaat vapaaottelijat, lukkopainijat tai jujutskukat tekevät joko tiedostetusti tai tiedostamatta valtavia määriä ajatustyötä. Treenien jälkeen opittuja asioita ei unohdeta, vaan niitä prosessoidaan pään sisällä. Uusia ideoita etsitään tekniikkavideoista, ja lajin kilpailuja seurataan etsien uusia juttuja omaa peliä varten. Kaikessa keskeistä on tutkia, mikä toimii oikeasti eikä vaan passiiviselle harjoitusvastustajalle. Sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, mitä kautta ajatuksia saa, kunhan ajatustyötä tulee tehtyä riittävästi. Ne, jotka vain käyvät treeneissä ja kotiin lähtiessään unohtavat koko lajin, eivät koskaan tule kehittymään edes keskinkertaisiksi kamppailijoiksi.
En yritä yhtään väheksyä oikean tekemisen vaikutusta. Tekeminen on ainoa tapa testata, toimivatko ajatellut liikeet oikeasti. Itsekin olen kehittänyt päässäni monta erinomaista kikkaa, jotka eivät sitten olekaan käytännössä toimineet edes sellaiselle vastustajalle, joka antaa tehdä sen vastustelematta. Tekeminen on myös erinomainen katalyytti ajatustyölle ja oppimiselle.
Lisäksi on hyvä muistaa, että vapaaottelu aloitetaan yleensä aikuisiällä, jolloin urheilun tietynlaista pohjatyötä on vähän myöhäistä tehdä. Jos et ole nuorena liikkunut tarpeeksi monipuolisesti ja riittäviä määriä, tulee sinulla olemaan vaikeuksia tekniikoiden oppimisen ja fyysisten ominaisuuksien kanssa. Jos nuorena tehty pohjatyö on vajaavaista, voi myös treenimäärän nostaminen riittäviin tuntimääriin olla lähes mahdoton tehtävä.
Joka tapauksessa ihan maailman huipulla ottelevan ihan fyysisenkin treenimäärän tulisi varmasti olla se 20 tuntia viikossa. Tällaisiin treenimääriin ei vaan voida päästä yksinkertaisesti päättämällä, että "rupeanpas treenaamaan 20 tuntia viikossa". Treenimäärää pitää nostaa vähitellen tai muuten riskinä on ylirasittuminen. Itse olen joskus (huonossa kunnossa ollessani) äkikseltään tehnyt kaksi kovaa 1,5 tunnin lajiharjoitusta päivään, minkä jälkeen olenkin tarvinut kaksi päivää palautuakseni. Oma tapani lisätä treeniä on ollut tehdä ensin noin pari kertaa viikossa n. 25 min aamulenkin tai pienen jumpan, jotka voi sitten kunnon parannuttua korvata "oikeilla" treeneillä. En kuitenkaan edes haaveile voivani treenata 20 tuntia viikossa. Noin 10 tuntia treeniä viikkoon (6h lajitreeniä + 4h ohjeisharjoittelua) on minulle realistinen maksimi muiden kiireiden takia. Väitän kuitenkin 20 tuntia kokonaistyötä tulevan helposti täyteen laiskottelukaudellakin, koska teen jatkuvasti paljon lajia koskevaa ajatustyötä. Ajatustyöllä on myös se hyvä puoli, että sitä voi tehdä sairaana ja loukkaantuneenakin.